Tampere Majan tarina

Alkuvuosina

Tampere-maja sijaitsee Tarton keskustassa (vanhastaan tontin numero oli 59). Tontilla sijainneesta vanhimmista rakennuk­sista ei juuri ole tietoa. Tiedetään, että pastori Pegius rakensi paikalle uuden talon vuoden 1667 palon jälkeen. Se kuitenkin tuhoutui Pohjan sodan aikana, eikä vielä 1730-luvun tarkastuk­ses­sa tontilla ollut muuta kuin vanhan talon rauniot. Seuraava omistaja, postikisälli Carl Joachim Reisenstein rakensi ton­tin kaakkoiskulmaan kadun laitaan pie­nen puutalon, jossa oli kaksi huonet­ta ja ullakko. Reisensteinin rakenta­ma talo on nykyisen Tampere Majan näyttelytilan puolei­nen, kape­ampi ja matalampi osa. Reisensteinin jälkeen talo vaihtoi omistajaa pariin otteeseen, kunnes sen osti 1764 leskirouva Anna Marga­retha Hannemann.

Leskirouva Anna Margarethan aika, kellarissa kapakka

Rouvalla oli talos­sa huone ja ka­mari, lisäksi pihassa oli talli. Emännän kanssa ta­los­sa asui renki ja piika. Vuoden 1775 palossa kaupungista tuhoutui suurin osa, mutta tontti 59 rakennuksineen säästyi. Anna Marga­rethan uusi aviomies Nicolai Christian Franzius ryhtyi laa­jentamaan taloa jälleen­rakennus­kauden aikana. Franzius rakensi talon leveämmän ja korkeam­man osan. Tässä vai­heessa rakennus sai nykyisen muotonsa. Talossa oli yh­teensä kymmenen huonetta ja kaksi uunia. Isännän kuoltua piti leski Anna Mar­garetha suuren talonsa kellarissa kapakkaa. Anniskeluliike toimi talon vanhan osan kahdessa kellari­huo­neessa, nykyisen gallerian alla. Leski­rouva myi koko kiinteistön 1807, ja lopulta se päätyi Kraacki­en kauppias­suvun omistukseen. Myös heidän aikanaan 1820-lu­vulla kella­rissa pidettiin kapakkaa.

Leskirouva Anna Margarethan aika, kellarissa kapakka

Ensimmäisessä ker­roksessa oli edel­leen 10 huonetta, kokonais­pinta-alal­taan 54 neliö­syltä ja 27 neliöjalkaa. Lisäksi oli neljä ullakko­huonetta, yh­teispinta-alaltaan 26 neliösyltä ja 15 neliöjalkaa. Vuoden 1851 tarkastuksessa asui talossa leski­rouva Kraackin ja hänen kahden 33- ja 26-vuotiaan tyttärensä lisäksi vuokralla hovi­neuvoksen leski kahden tyttärensä kanssa, neljä yli­oppilasta, kuusi päiväläistä vaimoi­neen ja lapsineen sekä kaksi palve­lustyttöä – yhteensä siis ainakin 30 henkeä. Talossa oli myös seitsemän uunia. Piharakennuksia oli kaksi kivi- ja puu­raken­teista sivurakennusta sekä liiteri ja talli, jossa oli myös kärry­vaja. Tontin poh­jois­laidalla oli kaivo. Vuonna 1869 Kraackin perikunta myi tontin rakennuksineen paroni Ernst von Nolckenille. Paronin kuoltua perusti paronitar v. 1903 talon uuden osan kella­riin maitokaupan. Noissa tiloissa on nykyisin Tampere Majan kellariklubi.

Paroni Nolcken ajasta neuvostoaikaan

Kiinteistön viimeinen yksityinen omistaja oli Eleonore von Ungern-Sternberg. Neuvostoliiton aikana talo kansallistettiin. Rakennus jaettiin 12 pieneen asuntoon.
Neuvostoajan lopulla, vuonna 1988, avattiin talon kellariin yksi Tarton ensimmäisistä yksityisistä liikkeistä – nahkatavarakauppa ”Maie”.